The Tortoise Who Ate Too Much Watermelon - A Story Exploring Greed and Its Consequences?

Etelä-Afrikan kansantarinoista yksi mielenkiintoisimpiin, ja myös humoristisimmista, on “The Tortoise Who Ate Too Much Watermelon.” Tämä tarina, jonka juuret ulottuvat 200-luvun Etelä-Afrikkaan, esittelee meille kilpikonna, joka joutuu hankalan tilanteen eteen liiallisen vesimeloniastuksen vuoksi.

Tarinan alussa tavataan laiska kilpikonna, joka viettää päivänsä makoilemalla ja haaveillen helposta ruoasta. Yhtenä päivänä hän törmää valtavaan vesimeloniruokaan, jota hän ei voi vastustaa. Kilpikonna syö melonista niin paljon kuin jaksaa, unohtaen kaikki muut ajatukset. Hän on täynnä tyydytystä ja uskoo olevansa maailman onnellisin kilpikonna.

Mutta ilo on lyhytkestoista.

Kilpikonna yrittää nousta jaloilleen jatkaakseen matkaansa, mutta hän ei pysty liikkumaan! Hänen vatsansa on niin täynnä vesimelonia, että hän on jumissa maahan. Hän yrittää kaikki keinot päästäksensä ylös: potkii jalkojaan, pyörii ympäriinsä ja kiljuu apua. Mutta mikään ei auta. Kilpikonna on jäänyt ansaan omaan ahmivuuteensa.

Tarina päättyy traagisesti – tai ainakin niin näyttäisi ensin.

Kilpikonna jää maahan ja kuolee nälkään, kun hän ei pysty liikkumaan metsästykseen. Mutta “The Tortoise Who Ate Too Much Watermelon” ei ole vain yksinkertainen tarina ahneesta kilpikonnan kohtalosta. Se on myös syvällinen kommentaari ihmisluonnosta ja sen heikkouksista.

Tarinan symboliikka on monitasoista:

Tarina kutsuu meitä pohtimaan omaa suhtautumistamme nautintoon ja onnellisuuteen.

Onko todellinen onni löydettävissä hetkellisistä tyydytyksistä, vai vaatii se tasapainoa ja kohtuutta? “The Tortoise Who Ate Too Much Watermelon” antaa meille ajattelemisen aihetta ja muistuttaa meitä siitä, että liika on aina huono neuvonantaja.

Kuten kilpikonna oppi (liian myöhään), on parasta nauttia elämästä kohtuudella ja keskittyä tärkeisiin asioihin, kuten ystävyyteen, rakkautta ja itsetuntemukseen.